Uusi sivu 1

Olen Nazmi Kücükköse.

Olen Syntynyt v 1959 ja kasvanut Turkissa, Ankarassa. Kotomaassani olen oppikoulun opettaja. Suomeen olen muuttanut v 1990. Täällä olen ollut yrittäjänä. Tapasin lapseni äidin v 1992. Asuimme yhdessä 1.3.1996 saakka. Saimme yhteisen lapsen v 1994 vuoden lopulla.

Noin 2 kk lapsen syntymästä alkoi äiti käyttäytyä oudosti. Siksi muutin omaan asuntoon 1.3.1996. Tapaamisiani lapseni kanssa rajoitettiin. Hän ei ole saanut tavata minua läheskään oikeutensa edellyttämässä laajuudessa. Meni monta useamman kuukauden - vuoden jaksoja, jolloin lapseni ei saanut tavata minua. Helsingin hovioikeus antoi päätöksensä lapsen huollosta ja tapaamisesta v 1999. Sen mukaan lapsellani on oikeus tavata minua joka toinen viikonloppu, juhlapyhät vuorovuosina, viikko talvilomaa ja 2 yhtäjaksoista viikkoa kesälomien aikana. Tapaamiset eivät ole yhtään vuotta pelanneet lapsen oikeuden vertaa.

Minulle elämän tärkein sisältö muodostuu lapseni kanssa vietetystä perhe-elämästä. Lapseni tapaamisia on estetty toinen toistaan pirullisimmilla ja minua aiheetta mustaavilla henkisen väkivallan keinoin. Siksi olen sairastunut vakaviin sairauksiin. Sairaudet ovat psykosomaattisesti - henkisen väkivallan seurauksena - syntyneitä fyysisiä sairauksia (mm. diabetes, korkea verenpaine, sydänhäiriö, munuaisten vajaatoiminta ja keuhkoista on vuotanut verta). Näistä minulla on 44-sivuinen sairauskertomus.

24.10.2004 jälkeen lapseni ei saanut tavata minua kuin 3 kertaa, yht. 6 tuntia. Mittani tuli täyteen. Olin istumalakossa 4.8.2005 alkaen ja nälkälakossa Suurkirkon porrastasanteella 13.8.-13.9.2005. lopetin nälkälakkoni, kun tapaamisoikeuden ehtojen täytäntöönpanon väliaikaispäätöksessä 13.9.2005 lapseni sai kuitenkin oikeuden tavata minua valvotusti 2 tuntia joka toinen viikonloppu, mutta kuitenkin. Nälkälakon aikana laihduin 14 kg, munuaisten vajaatoiminnan johdosta kasvoni olivat turvoksissa, minua huimasi ja pyörrytti. Tapaamisoikeuden ehtojen täytäntöönpano on 31.1.2006 alkaen vireillä Helsingin hovioikeudessa. Saman aikaisesti äiti hakee tapaamisoikeuden ehtojen muuttamista siten, että lapseni saisi tavata minua valvotusti vain 2 tuntia/kk = 24 tuntia/v.

Voimassa olevan hovioikeuden päätöksen mukaan lapseni ja minun tapaamisoikeus olisi merkinnyt 20.10.2004-20.2.2006 yhteensä 2395 tuntia. Tästä lapseni on saanut tavata minua vain 11 kertaa, yhteensä 19 tuntia 40 min.

Ralliautoilija Ari Vatanen oli kotona v 1981 13 vuorokautta ja v 1982 n 20 vuorokautta. On siis hyvin oletettavaa, että Ari ja Kim olivat yhdessä tai toistensa läheisyydessä vähintään 8 tuntia/päivä. Eli Kim tapasi isää v 1981 104 tuntia ja v 1982 160 tuntia. Tästä ajasta Kim Vatanen toteaa, että isäsuhdetta ei syntynyt (Apu-lehti nro 42/21.10.2005, s 50). Kuinka lapseni äiti tai kukaan voi kuvitella, että lapsen oikeus toteutuu 24 tuntia/vuodessa tapaamisilla?

Eroperheen lapsella on oikeus tavat molempia vanhempia, erityisesti sitä, jonka luona lapsi ei asu. Hänen hakemuksensa on LAPSEN EDUN VASTAINEN. Lapsen etu ei toteudu, jollei hän saa toista vanhempaansa tavata ja säilyttää lämpimät suhteet myös häneen. Äiti on jo osoittanut kyvyttömyytensä huolehtimaan lapsen edun toteutumisesta.

Minä haen lapsen yksinhuoltoa itselleni.

Olen saanut tapaamisten toteutumiseksi merkittävää apua ja tukea ihmisoikeus- ja laillisuusaktivisteilta.